Luontotekoja omalla kotipihalla

29.04.2022

Pihat ja puutarhat ovat osa kaupunkien viherrakennetta. Myös omalla taloyhtiö- tai kiinteistöpihalla voi ylläpitää ja lisätä biodiversiteettiä monipuolistamalla kasvillisuutta ja luomalla elinympäristöjä lajistolle.  

Mieti pihan lajistoa ja anna nurmikon sammaloitua  

Monimuotoisen pihan istutukset ovat rönsyileviä, kerroksellisia ja monilajisia. Kasvivalinnoissa kannattaa suosia kotimaista alkuperää olevia lajeja ja tavallisia luonnonkukkia. Myös monivuotisiin kasveihin kannattaa panostaa, sillä ne tarjoavat suojaa ja ravintoa hyönteisille ja sitovat tehokkaasti hiiltä.  

Ota mallia luonnon kasviyhdyskuntien rakenteesta ja toiminnasta, jossa erilaiset kasvit kasvavat yhdessä omalla painollaan. Jätä kukkapenkkeihin ja puiden juurille levinneet luonnonkasvit paikoilleen. Esimerkiksi hiirenvirna, ahomansikka ja siankärsämö lisäävät usein helposti pihan monimuotoisuutta. Monipuolinen kasvilajisto tuo pihaan tuholaishyönteisten luontaisia vihollisia, joten kemialliset torjunta-aineet voi jättää kauppaan. 

Nurmikko vaatii hoitamista ja on lajistoltaan yksipuolinen. Pidentämällä nurmikon leikkuuväliä pihalle saattaa ilmestyä esimerkiksi ratamoa, mataroita, leinikkejä ja apiloita. Sammaloituvan nurmen kannattaa antaa rauhassa sammaloitua pehmeäksi sammalmatoksi, sillä todennäköisesti olosuhteet ovat silloin liian kosteat tai varjoisat nurmikolle. Nurmikon tilalle voi myös perustaa kedon tai niityn tai antaa luonnonkasvien levitä vapaasti. Hoidettavan nurmialueen pienentäminen vähentää hoidon tarvetta ja säästää energiaa. 

Lisää lahopuun määrää 

Lahopuun vähäisyys on yksi Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen merkittävimpiä ongelmia. Monet uhanalaiset hyönteiset, sienet, sammalet ja jäkälät tarvitsevat lahopuuta ravinnoksi ja elinympäristöksi. Linnuista tikat ja tiaiset kovertavat pesäkolonsa yleensä pystyyn kuolleisiin pökkelöihin.  

Tuomalla lahopuuta puutarhaan voi lisätä monimuotoisuutta värikkäiden kääpien, kuoriaisten ja pölyttäjien muodossa. Puuta voi käyttää esimerkiksi pihan tai kasvimaan rajaamisessa, aitarakenteissa tai istumapaikkoina. Kaadettavasta pihapuusta voi jättää osan pökkelöksi tai korkeaksi kannoksi. Lapset rakentelevat mielellään majoja oksista. 

Isolle pihalle voi puustoiseen tontin osaan antaa muodostua myös luontaisesti lahopuuta, ja sinne voi lisäksi tuoda muualta pihalta oksia ja kaadettujen puiden osia lahoamaan. Eniten monimuotoisuutta puutarhaan saa sijoittelemalla eri puulajien puuainesta erilaisiin paikkoihin. 

Perusta kukkiva perhospuutarha 

Niityt ja kedot ovat uhanalaisia luontotyyppejä, jotka tarjoavat elinympäristöjä ja lisääntymispaikkoja niittykasveille sekä monille tärkeille pölyttäjillemme eli perhosille ja muille hyönteisille. Niitty voi houkutella pihaympäristöön myös laulavia lintulajeja. Aurinkoiselle ja suojaisalle pihalle sopii esimerkiksi kukkiva perhosniitty, jonka voi perustaa pihan vähemmällä käytöllä olevaan osaan tai isolla tontilla laajaksi niittyalueeksi. Isojen puiden alustojen voi antaa muuntua niittymäisiksi.  

Hallitse hulevesiä sadepuutarhalla 

Tiivis rakentaminen ja vettä läpäisemättömät pinnat vähentävät rakennetuille pinnoille kertyvien sade- ja sulamisvesien eli hulevesien imeytymistä maaperään. Hulevesiin kertyy epäpuhtauksia kuten tiesuolaa, öljyä ja raskasmetalleja ja rankkasateet voivat aiheuttaa hulevesitulvia. Tonteilla ja pihoilla syntyviä hulevesiä on tärkeää pyrkiä imeyttämään ja puhdistamaan jo syntypaikalla.  

Omalle pihalle voi esimerkiksi perustaa sadepuutarhan tukemaan hulevesien hallintaa ja pihan monimuotoisuutta. Sadepuutarha on istutettu biopidätyspainanne, jossa kasvillisuudella on keskeinen tehtävä veden haihduttamisessa ja toisaalta sen imeyttämisen tukemisessa juuriston luomien juurikanavien kautta. Sadepuutarha on siten sekä huleveden hallintarakenne että kukkapenkki. 

Sadepuutarha sijoitetaan vähintään 3–5 metrin päähän rakennuksista maaston painannekohtaan, jonne vesi valuu luontaisesti. Kasvillisuuspainanteeseen soveltuvia kestäviä ja kuivuuden ja kosteuden vaihtelua sietäviä lajeja ovat mm. pajut, lepät, keltakurjenmiekka, ranta-alpi ja rantakukka. Myös heiniä, kuten saroja ja vihvilöitä, sekä eräitä tavallisia pihakasveja, kuten syreeniä, kanukoita, virpiangervoa ja pihlaja-angervoa, voidaan käyttää yhdessä kukkivien perennojen kanssa. 

Hävitä puutarhajäte oikein 

Pihan hoidossa syntyvä puutarhajäte tulisi ensisijaisesti hyödyntää omalla kiinteistöllä. Risut ja haravointijätteet kannattaa kompostoida tai hakettaa. Puutarhajätteistä saa kompostoimalla multaa ja risuista hakettamalla kompostissa seosaineena tai katteena hyödynnettävää haketta. Puiden lehdet voi ajaa ruohonleikkurilla silpuksi, jolloin niistä saa lisäravinteita istutuksille ja ravinteet saadaan takaisin kiertoon. Eloperäinen komposti on erinomainen maanparannusaine omaan puutarhaan!  

Puutarhajätteen vieminen lähimetsään tai kunnan maalle on kielletty ja voi aiheuttaa mm. haitallisten vieraslajien leviämistä, ojien tukkeutumista ja esteettistä haittaa. Monet vieraslajikasvien esiintymät ovatkin saaneet alkunsa luontoon jätetystä puutarhajätteestä. Mikäli risujen ja haravointijätteiden käsittely ei ole mahdollista omalla kiinteistöllä, tulee puutarhajätteet toimittaa niille varattuun käsittelypaikkaan. Keski-Uudellamaalla vieraslajijätettä vastaanottaa Kiertokapula. 

 

Lue: tarkemmat vinkit perhospuutarhan, hyönteishotellin, lahopuutarhan, sadepuutarhan ja viherkaton perustamiseen Kestävä kotipiha -esitteestä (tulostettava versio). 

Pihapuuhia

Takaisin