Kanadanvesirutto (Elodea canadensis)

Kanadanvesirutto on haitallinen vieraslaji, joka on lähtöisin Pohjois-Amerikasta. Suomeen laji on levinnyt Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta, jonne se istutettiin vuonna 1884. Kanadanvesirutto on tummanvihreä rantojen uposkasvi, joka voi kasvaa 30–200 cm pitkäksi.

Lajia tavataan lähes koko maassa monentyyppisissä sisävesissä ja Itämeren rannoilla. Suurina esiintyminä se rajoittaa alkuperäislajien kasvua tai syrjäyttää ne.  Suuret kasvustot haittaavat myös kaikkea vesien käyttöä, kuten veneilyä, kalastamista ja uimista.

Vesirutto on tehokas leviämään, sillä se katkeaa helposti ja kykenee lisääntymään pienistäkin kasvinpalasista. Verson palaset voivat levitä uusille alueille luontaisesti aallokon, virtausten ja lintujen kuljettamana sekä ihmisen aiheuttamana veneiden, pyydysten ja muiden kalastusvälineiden mukana.

Kanadanvesiruton torjuntamenetelmistä raivausnuottaus on melko tehokas ja suhteellisen edullinen keino. Raivausnuottauksen edellytyksenä on, että vesirutto ei ole tiukasti pohjassa kiinni. Nuottaus kannattaa tehdä alkukesästä, jolloin saadaan talvehtineet versot poistettua.  Vesiruton leviämisen ehkäisemisessä pyydysten, veneiden ja välineiden puhtauteen tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

Ladattava infotaulu kanadanvesirutosta

Kuvat: Jouko Rikkinen CC BY 4.0