Mustapääetana (Krynickillus melanocephalus)

Mustapääetana esiintyy luontaisesti Kaukasuksen alueella. 2010-luvulla mustapääetanoita on löydetty vieraslajina muun muassa Virosta, Latviasta, Saksasta ja Valko-Venäjältä. Suomessa laji on tavattu ensimmäisen kerran Sipoossa vuonna 2018. Laji on levittäytynyt Pohjois-Eurooppaan vasta hiljattain, joten sen ekologiasta ja vaikutuksista paikalliseen ekosysteemiin on vasta vähän tietoa, mutta etanoiden runsaslukuisuuden vuoksi haitat ovat todennäköisiä.  Mustapääetanat talvehtivat todennäköisesti sekä aikuisina että munina. Laji vaikuttaa kestävän myös hyvin kylmää, sillä Suomessa lajin on havaittu olevan aktiivinen vielä ensimmäisten pakkasten jälkeenkin.

Mustapääetanan paras tuntomerkki on selvästi mustana erottuvat pää, tuntosarvet ja kaula. Vartalon väritys vaihtelee likaisen vaaleasta ruskeaan ja siniharmaaseen. Aikuiset etanat ovat noin 4–5 cm pitkiä. Lajia ei tule sekoittaa harmittomiin ukko- tai metsäetanoihin. Mustapääetanan hengitysaukko sijaitsee oikealla kyljellä, kilven takaosassa. Lisäksi kilven pinnassa on hyvässä valossa erottuva sormenjälkikuvio. Takapään kärjestä alkava selkäharjanne on lyhyt, vain ¼ - ⅓ etanan pituudesta. Etanan lima on kirkasta ja väritöntä.

Mustapääetanan paras torjuntatapa on poimia etanat maastosta, lopettaa ne kiehuvassa vedessä tai leikata etanan pää saksilla sarvien välistä.  Nurmikko ja piha-alueen kasvillisuus kannattaa pitää matalana, jolloin etanat eivät löydä suojaa kuivuudelta. Lisätietoja mustapääetanasta ja sen torjunnasta sekä mahdollisuus havaintojen ilmoittamiseen vieraslajit.fi -sivustolla.

Ladattava infotaulu mustapääetanasta (PDF)

©Jonas Roth CC BY 4.0