Tuusulanjärven kunnostus

Tuusulanjärven vesi on savisameaa. Saviaines kulkeutuu puroja ja ojia myöden ja jää leijumaan veteen aiheuttaen samennusta. Maan muokkaus maa- ja metsätalousalueilla sekä rakentamisessa lisää saviaineksen huuhtoutumista valuma-alueelta. Järveen tulee myös humuspitoisia vesiä sen itä- ja länsipuolella sijaitsevilta soilta (Tuomalansuo ja Ruskelan suoalueet) ja järvi on alunperin ollut keskirehevä ja humusväritteinen. Humusvedet aiheuttavat veteen ruskean värin, joka soiden voimakkaiden kuivatustoimien jälkeen on vähentynyt.

1900-luvun alku: asutus lisääntyy

Tuusulanjärven rehevöityminen on seurausta pitkään jatkuneesta ihmistoiminnasta valuma-alueella. Asutuksen lisääntyminen ja metsien raivaus pelloiksi merkitsivät ravinnekuormituksen lisääntymistä. Ravinteiden määrän kasvu vedessä vaikutti kasviplanktonin lisääntymiseen. Järnefelt havaitsi veden värin muuttuneen vihertäväksi levätuotannon lisääntymisen seurauksena jo 1930-luvun alussa.

1950 – 1980: kiihtyvän rehevöitymisen aika

Jäteveden johtaminen riittämättömästi puhdistettuna taajamista järveen kiihdytti järven rehevöitymistä varsinkin 1950- ja 1960-luvuilla. Tuusulanjärvi oli 1960 – 1970 luvuilla erittäin huonossa kunnossa. Vesi oli hapetonta jopa parin metrin syvyydestä alkaen. Hapettomuus lisäsi ravinteiden liukenemista pohjasta, jolloin järvi alkoi kuormittaa itse itseään (sisäinen kuormitus). Seurauksena oli rehevöitymisen noidankehä. Järven ilmastus aloitettiin syystalvella 1972. Ilmastus piti veden happitilanteen tyydyttävänä ja esti kalakuolemat. Kun jätevesiviemäri Viikin puhdistamolle valmistui vuonna 1979, veden ravinnepitoisuudet pienenivät, mutta sinileväkukintoja esiintyi lähes vuosittain. Järveen tuleva hajakuormitus oli vielä kaksi kertaa niin suuri kuin järvi kestäisi.

1980 – 1999: Sinilevät vaivaavat yhä

Vedenlaatu parani jonkin verran, mutta sinilevää esiintyi vuosittain. Syynä tähän oli sedimenttiin kertyneiden ravinteiden palautuminen uudelleen kiertoon sisäisen kuormituksen takia. Myös hajakuormitusta tuli järveen liikaa. Järven ilmastusta jatkettiin.

1998: Järven tehokas kunnostus alkaa

Kesällä 1997 sinilevämäärä oli yhtä suuri kuin pahimpina 1970-luvun vuosina ja kuntalaisten perustama Pro Tuusulanjärvi keräsi lähes 9000 nimeä adressiin järven pelastamiseksi. Kantaa järven puolesta ottivat myös useat tunnetut taiteilijat sekä elinkeinoelämän ja yhteiskunnalliset vaikuttajat. Tuusulan kunta ja Järvenpään kaupunki päättivät aloittaa järven tehokunnostuksen. Myös valtio tuli mukaan hankkeeseen.

Toimenpiteitä järven kunnostamiseksi esitettiin jo vuonna 1984 Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän laatimassa kunnostussuunnitelmassa. Kunnostustoimenpiteitä ja -tutkimuksia toteutettiin kuntayhtymän rahoituksella vuoteen 1999 saakka.

Asukkaat havahtuivat kotijärvensä suojeluun vuoden 1997 pahan sinileväkesän myötä. Tuolloin syntyi kansanliike, Pro Tuusulanjärvi, joka keräsi yhteistyössä eri järjestöjen kanssa kansalaisadressin järven kunnostuksen puolesta. Kantaa järven puolesta ottivat mm. useat tunnetut taiteilijat, kuten kirjailija Veijo Meri ja Laila Hietamies, sekä yhteiskunnalliset ja elinkeinoelämän vaikuttajat. Lokakuussa 1998 pidetyssä Tuusulanjärvi-juhlassa adressi luovutettiin ympäristöministeri Pekka Haavistolle. Valtiolta saatiin Tuusulanjärven kunnostukseen 2 milj. mk (noin 335 000 €). Tuusulan ja Järvenpään päättäjät sekä Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä sopivat myös yhteisestä yli 3 milj. markan kunnostuspaketista seuraavalle viidelle vuodelle. Tuusulanjärven kunnostushanke käynnistyi vuonna 1999 ja kunnostustyöt ovat jatkuneet keskeytyksettä tämän jälkeen.

Tuusulanjärven kunnostuksen tavoitteena on kiintoaine- ja ravinnekuormituksen vähentäminen sekä järven virkistyskäytön edistäminen. Hoitotoimenpiteet kirjataan hankkeen toimintasuunnitelmaan, joka päivitetään vuosittain. Järven tilaa pyritään kohentamaan useiden samanaikaisten toimenpiteiden avulla.

Vesien tilan luokittelu uudistui 2000-luvun alkuvuosina. Uudessa ekologisen tilan luokituksessa vesistön nykyistä tilaa verrataan vesistön luontaiseen tilaan. Pääpaino on vesien biologiassa, erityisesti siinä, miten ihmisen toiminta on vaikuttanut vesien tilaan. Mitä vähemmän ihmisen toiminta on muuttanut vesiä, sitä lähempänä luonnontilaa ne ovat ja sitä parempaan luokkaan ne kuuluvat. Tuusulanjärven alueella ihmistoiminnan vaikutus on ollut jo pitkään voimakasta, ja tämä heijastuu myös vesistöihin. Tuusulanjärven ekologinen tilaluokka nousi välttävästä tyydyttäväksi viimeisimmässä, vuoden 2019 luokittelussa.

Kunnostustoimenpiteiden tavoitteena on saattaa järvi hyvään ekologiseen tilaan. Siihen menee vielä aikaa, mutta veden laatu on jo parantunut ja sinileväkukinnat ovat selvästi vähentyneet. Joinakin 2000-luvun kesinä sinilevää ei ole havaittu lainkaan, ja esimerkiksi vuosina 2012 ja 2013 järvi pysyi uimakelpoisena koko kesän ajan. Järven parantunut tila ei kuitenkaan ole vakaa vaan sinileväkukintoja voi yhä esiintyä, kuten lämpimänä kesänä 2010.

Kunnostustyöt jatkuvat ainakin vuoteen 2027, jolloin Tuusulanjärven ekologisen tilan on määrä olla hyvällä tasolla. Mahdollisen uhkan tavoitteen saavuttamiselle aiheuttaa ilmastonmuutos, sillä sateet ja leudot talvet lisäävät eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista järveen.

Rehevöittäviä ravinteita huuhtoutuu järveen kaksinkertainen määrä verrattuna siihen, mitä järvi voi sietää. Kuormitusta voidaan vähentää valuma-alueen kunnostustoimilla.

Maatalouden keinot

Maatalouden vesiensuojelu on ensiarvoisen tärkeää Tuusulanjärven tilan pysyvälle paranemiselle. Peltoa on kolmasosa Tuusulanjärven valuma-alueen pinta-alasta. Talviaikainen kasvipeitteisyys ja maanparannusaineet vähentävät eroosiota ja ravinnekuormaa. Viljelijät kiinnittävät nykyään aiempaa enemmän huomiota viljelyn ympäristöystävällisyyteen ja he ovat lähteneet mukaan vesiensuojelutyöhön muun muassa vähentämällä lannoitteiden määrää ja monet ovat lisäksi siirtyneet suorakylvöön ja kevytmuokkaukseen ja perustaneet suojavyöhykkeitä purojen varsille. Myös luomuviljely on lisääntynyt Tuusulanjärven valuma-alueella viime vuosien aikana.

Hulevedet

Kaupunkirakenteen laajentuessa ja tiivistyessä vettä läpäisemättömien pintojen määrä lisääntyy, mikä johtaa hulevesien muodostumisen kasvuun. Valunnan ajoittuminen ja voimakkuus muuttuvat peitetyiltä pinnoilta verrattuna rakentamattomaan alueeseen. Tuusulanjärven valuma-alueelle suunnitellaan uusia teollisuus- ja asuinalueita, joiden hulevesiratkaisut on suunniteltava siten, ettei järven ravinnekuormitus lisäänny. Kuntien hulevesiohjelmat ohjaavat rakennettujen alueiden vesienhallinnan suunnittelua ja toteutusta.

Kosteikot ja laskeutusaltaat pysäyttävät veden kuljettamaa kiintoainesta ja ravinteita. Samalla ne elävöittävät maisemaa, lisäävät vesiluonnon monimuotoisuutta ja tarjoavat suojaa ja pesäpaikkoja linnuille. Kosteikot toimivat sitä paremmin, mitä laajempia ne ovat suhteessa valuma-alueensa kokoon ja kuormituksen voimakkuuteen.

Tuusulanjärven valuma-alueella on toteutettu useita laskeutusaltaita ja kosteikkoja. Toteuttajina ovat olleet sekä yksityiset maanomistajat ja yhdistykset että Tuusulanjärvi-hanke. Uudenmaan ympäristökeskus on huolehtinut useiden kohteiden suunnittelusta ja käytännön toteutuksesta.
Rantamo-Seittelin kosteikko on Tuusulanjärven kosteikoista suurin, 24 hehtaarin kokoinen. Kosteikkoalue pidättää noin neljänneksen Sarsalanojan kautta järveen valuvista ravinteista. Rantamo-Seitteli on osa paikallista virkistysaluetta ja muiden kosteikkojen tapaan se on nostanut Tuusulanjärven linnustollista arvoa.

Rantamo-Seittelin kosteikon vaikutusten arviointi aloitettiin jo kosteikon rakennusvaiheessa. Suomen ympäristökeskus on asentanut kosteikkoalueella jatkuvatoimiset vedenlaatumittarit, joilla saadaan tarkkaa tietoa kosteikkoon tulevan ja sieltä lähtevän veden laadusta. Myös linnustoa seurataan säännöllisesti.

Kasviplanktonin ja särkikalojen määrät runsastuivat Tuusulanjärvessä rehevöitymisen seurauksena. Ravintoketjukunnostuksen avulla tämä kehitys pyritään pysäyttämään ja kääntämään päinvastaiseksi. Ravintoketjukunnostuksen avulla pyritään vahvistamaan Tuusulanjärven petokalakantaa, vähentämään särkikalakantaa, kasvattamaan eläinplanktonin määrää ja vähentämään kasviplanktonin (levän) määrää.

Tuusulanjärvestä on poistettu vuosittain suuri määrä särkikalaa. Vuosina 1997 – 2005 kaloja on pyydetty nuottaamalla ja rysien avulla, vuodesta 2006 lähtien pyydyksenä on käytetty nuottaa. Järveen on myös istutettu petokaloja, viime vuosina ankeriaita. Lisäksi kalojen kutualueita on kunnostettu ruoppausten ja niittojen avulla.

Suurin haaste ravintoketju-kunnostuksen onnistumiselle on Tuusulanjärveen tulevan ravinnekuormituksen voimakkuus. Mitä enemmän järveen kulkeutuu rehevöittäviä ravinteita, sitä helpommin kasviplankton runsastuu. Hoitokalastus ei poista rehevöitymisen syitä vaan hoitaa sen oireita.

Tuusulanjärven happitilanne pyritään pitämään hyvänä tehokkaiden Mixox-pumppujen avulla. Nykyiset pumput otettiin käyttöön vuonna 1998. Ne kierrättävät happipitoista vettä järven pinnasta pohjalle, jolloin happitilanne sekä järven alusvedessä että pohjasedimentissä paranee. Järven pintaveteen liukenee happea ilmakehästä.

Happipitoisuus järven pohjalla pyritään pitämään vähintään tasolla 2 mg/l. Mikäli happipitoisuus laskee tämän tason alapuolelle, alkavat happiongelmat: pohjasedimentistä alkaa pelkistymisreaktioiden seurauksena liueta runsaasti fosforia yläpuoliseen veteen (sisäinen kuormitus voimistuu) ja vesieliöt alkavat kärsiä hapenpuutteesta.

Mixox-pumppuja käytetään lähinnä kesällä ja talvella ajankohtina, jolloin järven vesi pyrkii kerrostumaan lämpötilan mukaan eikä happea pääse luontaisesti kulkeutumaan päällysvedestä alusveteen. Syksyllä ja keväällä, kun järven vesi on tasalämpöistä ja tuulet sekoittavat sitä, pumput ovat yleensä pysähdyksissä.

Tuusulanjärvi on yksi Suomen tutkituimmista järvistä. Ensimmäiset tutkimukset julkaistiin jo 1900-luvun alussa. Järven veden laatua, sedimentin kuntoa, plankton- ja pohjaeläinyhteisöjä, vesikasvillisuutta, linnustoa ja kalastoa sekä järveen tulevan kuormituksen voimakkuutta on tarkasteltu useiden tutkimuslaitosten raporteissa. Kunnostushankkeessa toteutettavien toimenpiteiden vaikutusten arvioimiseksi järven tutkiminen on viime vuosina ollut erityisen tärkeää. Tälle sivulle on koottu osa uusimmista selvityksistä – huomaathan, etteivät kaikki saavutettavia.