Palojoen metsä
Palojoen metsä on Tuusulan pohjoisosaan Jokelantien eteläpuolelle sijoittuva laaja ja monipuolinen lehto- ja luhta-alue. Kohteen pinta-ala on 31 hehtaaria ja sen omistaa Tuusulan kunta.
Alueele tehdyn METSO-kartoituksen mukaan kohteella esiintyy useita METSO I -luokan elinympäristötyyppejä, mm. pienialaisia tulvalehtoja, järeän haavan vallitsevia lehtoja sekä iäkäspuustoisia ja kuusivaltaisia lehtoja. Kohteella on myös vanhoihin savenottopaikkoihin muodostuneita reheviä korpia ja kosteita lehtoja. Osa kohteen lehdoista on runsaslahopuustoisia. Lehtojen arvoa nostaa myös järeän haavan huomattava määrä. Huomionarvoisista lehtopensaista alueella esiintyy näsiä, lehtokuusma ja taikinamarja.
Kohteen kaakkoisosassa sijaitseva mäki on lehtomaista kangasta, jossa kasvaa vanhaa koivua ja eri-ikäistä kuusta. Metsässä on merkittävä määrä eri-ikäistä koivu- ja kuusilahopuuta. Lehtomaista kangasta löytyy myös Koivumäen pellon itäpuolelta, jossa on myös runsaasti järeää haapaa. Kohteen sienilajisto on runsas ja alueella esiintyy jättikokoisia muurahaispesiä.
Aluekokonaisuuden harvinaisimpia biotooppeja edustavat kohteen pohjoisosan vanhat savenottokuopat. Lammikoissa on havaittu mm. luontodirektiivin lajeihin kuuluva viitasammakko. Linnuista kuopilla ja niiden lähiympäristössä on havaittu luhta- ja rytikerttunen sekä lintudirektiivin lajeihin kuuluvat laulujoutsen ja luhtahuitti. Pohjoisosan metsissä on tehty havaintoja lintudirektiivin lajeihin kuuluvista harmaapäätikasta ja palokärjestä. Lisäksi on havaittu sirittäjä, punavarpunen, kultarinta, tiltaltti, mustapääkerttu, peukaloinen ja lehtopöllö. Aiempia havaintoja on mm. pyystä ja lahopuustoon erikoistuneesta pikkutikasta. Lisäksi jokivarren haavikosta on löydetty liito-oravan jätöksiä. Alueen kuusilahopuilta on tehty useita havaintoja rusokäävästä, joka on luonnonsuojelullisesti arvokkaiden vanhojen kuusivaltaisten metsien indikaattorilaji. Palojoella liikkuu myös luontodirektiivin lajeihin kuuluva saukko. Itse Palojoki lukeutuu äärimmäisen uhanalaisiksi luokiteltuihin savimaiden jokiin.
Autolla kohde on melko vaikeasti saavutettavissa, sillä pysäköintipaikkoja on vähän. Mikäli kohteelle saavutaan autolla, voi sen jättää alueen pohjoisosassa olevan puretun talon pihapiirin. Tämä vaatii jonkin verran kävelemistä kohteelle. Matkaa kohteen eteläosaan kertyy noin kilometri. Pyörällä saavuttaessa kohteelle pääsee helpommin: Jokelantieltä kääntyy pistotie kohteen itäpuoliselle vanhalle läjitysalueelle. Pistotie on suljettu puomeilla.